Mulla pieleen menneitä ajatuksia on useampiakin.
Ensimmäisenä kosahti kestovaippailu. Tuli vain liian monta mutkaa matkaan, enkä koskaan löytänyt tarpeeksi pitävää vaippaa. Tämä epäonnistuminen tuntuu pahalta niin ympäristön näkökulmasta, että lapsen kemikaalirasituksenkin puolesta. Mutta aina ei voi olla täydellinen.
Yksi asia, mitä pidin tärkeänä, oli lapsen median käytön rajaaminen, tarkoittaen siis televisiota, tietokonetta, videoita ja muuta "liikkuvaa kuvaa". No, eipäs onnistunut. Taaperon ensimmäinen sana aamulla on muumi ja usein annan lapsen katsoa muumeja, jos on hankala tilanne. Kuten liian pitkä automatka, halu juoda kahvi rauhassa, tilanne, johon lapsen raivoitku ei sovi jne. Lapsi myös räpeltää luvattoman paljon älypuhelinta ja tablettia. Tosin näppäimet lukittuna, mutta silti. Koko ajan ei jaksa tapella tai kuunnella kiukkua tai miettiä jotain TOSI viihdyttävää, jotta taapero unohtaisi muumit. No, ei meillä sentään koko ajan ole telkkari päällä, mutta olisi kiva, jos lapsi ei olisi niin "kiintynyt" siihen.
Ruokailutkaan meillä ei ole menneet niinkuin strömsössä. Itse en syö lähes ollenkaan valmistuotteita tai edes puolivalmisteita. Siksi tuntui loogiselta tarjota samaa laadukasta kotona tehtyä ruokaa myös lapselle. Mutta voih, rakas lapseni oli hieman eri mieltä asiasta. Mun tuotokset harvemmin kelpasi, tosin ei kyllä aina purkkiruoatkaan, mutta niitä tuntui helpommalta tarjota päätä pyörittävälle lapselle. Ja alle yksivuotiaana mun omat pöperöt ei uponneet senkään vertaa. Nyt sentään syö enemmän mun sapuskoja, kuin purkkikamaa, mutta tarkkana tarvitsee silti olla, että maku ja koostumut pysyvät tasalaatuisina. Muuten tulee selkeästi kehonkielellä ilmaistuna EI kiitos!
Muutenhan meillä onkin mennyt kaikki putkeen ja täydellisesti! (Vitsi)
Tähän hätään ei tule enempää mieleen, pitää kai nukkua yön yli ja jatkaa myöhemmin!
